Joulun vilinässä kortit, paketit ja joulumieli kulkevat koteihin Postin jouluntekijöiden käsien kautta. Kolme kausityöntekijää kertoo, miksi työ ilahduttaa kaudesta toiseen, ja millaista on työskennellä Suomen suurimmassa logistiikka-alan yrityksessä sen kiireisimpänä aikana vuodesta.
Roope, 23, löysi oman juttunsa varastolta ja perehdyttää nyt uusia työntekijöitä
Neljä vuotta kaupan alalla sai Roope Siitosen kaipaamaan uusia tuulia. Logistiikka-ala kiinnosti, ja Postin varastolta löytyi omanlainen paikka. Siitosen ensimmäisen joulukauden jälkeen sopimusta jatkettiin, ja nyt käynnissä on hänen toinen kautensa keräilijänä.
”Täällä pääsee leikkimään tonttua. Moni yritys säilyttää tuotteitaan Postin varastolla, ja lähetämme ne matkaan verkkokauppatilausten myötä. Erityisesti joulun alla työstä tulee hyvä mieli, kun tietää pakettien menevän lahjoiksi”, Siitonen kertoo.
Keräilijän aamu alkaa aikaisin, ja ensimmäisenä Siitonen käsittelee oman asiakkuutensa verkkokauppatilaukset. Joulua kohden tahti kiihtyy, kun lahjoja hankitaan Black Fridayn kaltaisten kampanjoiden aikaan etukäteen, ja tilaukset kiitävät valtavan varaston läpi.
”Olen oppinut priorisoimaan tehokkaasti, ja siitä on varmasti hyötyä myös tulevaisuudessa. Mutta täällä kyllä huolehditaan, ettei kenellekään kerry liikaa tehtävää. Autamme toisiamme, ja ketään ei jätetä töiden kanssa yksin”, Siitonen korostaa.
Tavarantäyteisiä hyllyjä on varastolla silmänkantamattomiin, ja isoja lavoja siirrellään usein erilaisilla trukeilla. Silti luonnonlahjat trukkikuskina tai vuosien kokemus logistiikka-alasta eivät ole edellytys työssä menestymiselle. Tärkeämpää on Siitosen mukaan halu oppia. Sen hän tietää hyvin, sillä hän perehdyttää nykyään itse uusia työntekijöitä.
”En minäkään ollut aloittaessani valmis ammattilainen. Täällä on niin hyvät koulutukset, työilmapiiri ja mahdollisuudet edetä uralla, joten sataprosenttisesti suosittelen hakemaan, jos edes miettii asiaa. Kun tulee omana itsenään, sillä pääsee jo pitkälle.”
Benjam, 33, yllättyi pakettien määrästä ja nauttii liikkuvasta työstä lajittelukeskuksessa
”En osannut arvata, kuinka paljon paketteja täällä liikkuu päivittäin! Kaikki postiin laitetut paketit kulkevat tätä kautta, ja logistiikkakeskus toimii vuorokauden ympäri. On vaikuttavaa, miten sujuvasti paketit kulkevat, vaikka niitä on niin valtavasti”, Benjam Broms kertoo.
Logistiikkakeskuksen sydän on kilometrien pituinen, päiden yläpuolella kiemurteleva liukuhihna, joka jakelee paketteja käsiteltäväksi. Pakettilajittelijana Broms varmistaa, että ne jatkavat kulkuaan oikeille alueille kaikkialle Suomeen ja ympäri maailman.
”Tehtäviini kuuluu esimerkiksi siirtää saapuvat paketit häkeistä koneen lajiteltavaksi. Sen liukuhihnalta ne tipahtavat liukumäkeä pitkin eri työpisteille eli luisuille. Luen pakettien viivakoodit ja lajittelen ne oikeisiin rullakoihin, joilla ne lähtevät jakeluun”, Broms kertoo.
Broms haki Postille ystäviensä suosituksesta. Moni tuttu oli kehunut ilmapiiriä ja vaihtelevia työtehtäviä, mikä osoittautui nopeasti todeksi. Liikkuminen ja oman työn jäljen näkeminen ovat Bromsille iso plussa, sillä toimistotyötä hän ei kaipaa.
”Saavutan helposti 10 000 askelta päivässä ja näen omin silmin, että paketit menevät sinne minne kuuluukin, turvallisesti ja ehjänä. Se tuo työhön merkityksellisyyttä, varsinkin kun tietää, että tässä on todennäköisesti jollekin iloa tuova joululahja”, hän toteaa.
Monelle sesonkityöstä Postilla on tullut perinne, johon palataan vuosi toisensa jälkeen. Se on helppo uskoa, sillä uudetkin työntekijät otetaan Bromsin mukaan lämpimästi vastaan. ”Vakkareiden ja kausityöntekijöiden välillä ei tehdä eroa, kaikki ovat tasavertaisia. Varsinkin juuri aloittaneena vastaan tulee paljon uutta, joten on tärkeää, että uskaltaa kysyä mitä tahansa ja keneltä tahansa. Täällä kaikki auttavat, ja se on rohkaisevaa.”
Mika, 55, on ollut jakajana lähes koko ikänsä, sillä työ on konkreettista ja palkitsevaa
Yksi jouluntekijöistä on työskennellyt Postilla ”enemmän tai vähemmän koko ikänsä”. Mika Perälä toimi vakituisena jakajana vuosina 1993–2011. Sittemmin mukaan on tullut myös näyttelijän ja muusikon töitä, mutta Postilla hän viihtyy edelleen apukätenä. ”Lähestulkoon joka joulu olen ollut jakajana. Jouluntekijänä pääsee monenmoisiin tehtäviin, kuten lajittelemaan ja jakamaan joulukortteja. Oma urani Postilla on kuitenkin jo niin pitkä, että ajelen usein postireittejä jakeluautolla. Kesäkausina huristelen ne sähköskootterilla”, Perälä kertoo.
Vaikka koneet lajittelevat suuren osan jaettavasta postista valmiisiin nippuihin, myös käsityölle on paikkansa: erityisesti palautuneet lähetykset, väärin ohjautuneet postit ja pikkupaketit vaativat edelleen ihmisen tarkkuutta.
”Jakajana oma työ voi ratkaista, päätyykö posti oikeaan osoitteeseen. Esimerkiksi korttien virheelliset tai puutteelliset osoitetiedot tarkistetaan itse koneelta. Ja kun tietää itsekin, miltä tuntuu odottaa pakettia, haluaa tietenkin, että muidenkin lähetykset löytävät perille mahdollisimman nopeasti.”
Perälä arvostaa työn itsenäisyyttä ja selkeyttä. Hänen mukaansa tehtävät voivat vaikuttaa päällepäin yksitoikkoisilta, mutta todellisuudessa ne ovat miellyttäviä, ja oman kädenjälkensä näkee heti. Työt eivät myöskään seuraa kotiin: kun päivän hommat on tehty, ne on tehty. ”Joulukorttien lajittelu on hyvä esimerkki: ensin lukee osoitteen, sitten laittaa kortin oikeaan lokeroon postinumeron perusteella. Kun siinä pääsee hyvään tempoon, työ sujuu ripeästi, ja pino pienenee koko ajan silmien edessä. Minusta se on palkitsevaa.”
Uratarina on toteutettu yhteistyössä Duunitorin kanssa. Kirjoittaja: Sara Gyldén. Kuvat: Altti Heinilä.