Varhaisjakelusta 20 hengen datatiimin vetäjäksi

Arnob Khan muutti Bangladeshista Suomeen opiskelemaan bisnesanalytiikkaa seitsemän vuotta sitten. Osa-aikatyön hakeminen opintojen oheen oli uudessa kotimaassa haastavaa, mutta sinnikkyys ja rohkea asenne johtivat lopulta aina johtotehtäviin saakka.

Arnob Khan, 34, on tehnyt uran, jonka monet vaiheet saavat hengästymään. Puhelinpalvelusta mobiiliverkkoinsinööriksi ja lyhyt alanvaihto toimittajaksi. Verkko-oppimisen teknistä kehitystä sekä luennointia yliopistossa ja it-insinöörin työtä valtion sähköverkkoyhtiössä. Muutto Suomeen opiskelemaan sekä osa-aikatyöt, jotka johtivat askel askeleelta 20 hengen datatiimin johtajaksi. ”Monella on selkeä visio ja suunnitelma uralleen jo varhain. Minulla sellaista ei ole koskaan ollut. Etsin kuitenkin jatkuvasti seuraavaa mahdollisuutta ja olen valmis tarttumaan siihen. Äitinikin on sanonut aina, että kun olen kyllästynyt tekemään jotakin, olen jo siirtynyt seuraavaan”, Khan kertoo. Khan kertoo noudattavansa urallaan kolmea periaatetta: Jokainen mahdollisuus, suuri tai pieni, voi olla ovi seuraavaan. Positiivinen asenne on kaikki kaikessa eikä koskaan häviä mitään, jos kysyy ja ottaa yhteyttä. Ja empatia on hyve, jota täytyy vaalia uralla kaikessa. Näin Khan kuvailee keskeisiä käännekohtia, jotka ovat johdattaneet hänet uralla nykytilanteeseen:

1. Muutto Dhakasta Lappeenrantaan ei ollut pitkän harkinnan tulos, mutta se osoittautui oikeaksi päätökseksi

Vartuin synnyinmaani Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa, ja opiskelin siellä sähkö- ja elektroniikkatekniikkaa. Tein Dhakassa noin kuuden vuoden työuran hyvin erilaisissa tehtävissä. Viimeisimpänä olin töissä valtion sähköverkkoyhtiössä. Työ valtiolla oli Bangladeshissa arvostettua ja olin paikan saamisesta mielissäni, mutta lopulta työ ja korkea hierarkia alkoivat tympiä. Kollegani oli suorittanut vaihto-opintoja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja ehdotti minulle, että hakisin maisteriohjelmaan sinne.  En ollut koskaan suunnitellut muuttoa ulkomaille, mutta tavalliseen tapaani mietin, että miksipä ei. Tuolloin LUTissa alettiin ensi kertaa järjestää bisnesanalytiikan tutkinto-ohjelmaa. Luin aiheesta LUTin professorin kirjoittaman artikkelin, innostuin ja päätin hakea. Yksi asia johti nopeasti seuraavaan, ja vuonna 2017 muutin Lappeenrantaan opiskelemaan. Minulla ei ollut Suomesta juuri minkäänlaista mielikuvaa entuudestaan. Kuvittelin sen olevan jonkinlainen jään peittämä saari. Olen kasvanut miljoonakaupungissa, jossa asui viiden kilometrin säteellä saman verran ihmisiä kuin koko Suomessa yhteensä. Kun saavuin Lappeenrantaan alkusyksystä, ensimmäisenä kiinnitin huomiota ihmisten vähyyteen. Myöhästyin bussistani, ja seuraava oli typötyhjä. Olin suoraan sanoen hieman skeptinen – mihin oikein olen tullut? Mutta kun heräsin seuraavana aamuna ja lähdin koululle, minulle tuli heti tunne, että täällä haluan olla. Olen matkustanut moniin paikkoihin, mutta tällaista rauhaa en ole löytänyt mistään. Nykyään en voisi enää kuvitella asuvani muualla.

2. Työn löytäminen Suomesta oli haastavaa, mutta lopulta uurastus palkittiin

Heti yliopiston orientaatioviikkojen aikana ryhdyin pohtimaan, miten saan elinkustannukseni katettua opiskelijana. Aloin hyvin pian etsiä osa-aikatyötä: siivousta, ravintolatyötä tai oikeastaan mitä tahansa. Minulle muodostui nopeasti rutiini: otin aamulla bussin keskustaan ja kiertelin siellä useamman kilometrin verran ovelta ovelle kyselemässä töitä. Se, etten osannut suomea, oli kuitenkin este joka paikassa. Muistan tarkalleen päivämäärän, kun viimein sain työn. Se oli 10. lokakuuta 2017. Kaverini ehdotti, että voisin kokeilla päästä varhaisjakeluun Postille. Mietin, että sehän kuulostaa ihan hyvältä. Menin käymään paikan päällä saman tien, ja yllätyksekseni Postilla kerrottiin, että heillä olisi yksi paikka vapaana. Viisi päivää myöhemmin aloin jakamaan sanomalehtiä kuutena aamuna viikossa. Kuukautta myöhemmin huomasin ilmoituksen avoimesta tohtoriopiskelijan paikasta kampuksellani. Olin vasta ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija, mutta minulla oli jo aiempaa kokemusta verkko-oppimisesta, johon tutkimus liittyi. En saanut pestiä, mutta minulle tarjottiin osa-aikaista tutkimusassistentin paikkaa samasta projektista. Otin paikan vastaan, mutten halunnut luopua varhaisjakelusta, jossa olin aloittanut vasta hiljattain. Sain vähennettyä työtuntejani, ja ensimmäisen lukuvuoteni ajan tein molempia töitä. Koska olen suuri matkustamisen ystävä, kesän lähestyessä totesin, että haluan kartuttaa matkakassaani vielä lisää. Sain vielä kolmannen paikan kotisiivouksesta, ja niin tein kesän kolmea eri työtä.

3. Monien kohtaamisten ja yhteydenottojen sarja johti lopulta johtajaksi asti

Kun valmistumiseni läheni, bongasin LinkedInissä kiinnostavan projektipäällikön paikan Postilta. Juttelin rekrytoivan esihenkilön kanssa, mutten vielä tuolloin saanut paikkaa. Myöhemmin hain Postille vielä Junior Data Scientistin rooliin. Aiemmin minua haastatellut esihenkilö otti yhteyttä, antoi tuolloisen tiiminvetäjän yhteystiedot ja ehdotti, että laittaisin viestiä suoraan hänelle. Kun otin yhteyttä häneen, mietin, että hän pitää minua varmasti hulluna: joku varhaisjakelija haluaa päästä töihin datatiimiin. Mutta toisaalta mietin jälleen, etten voi hävitä mitään, jos otan yhteyttä. Tiiminvetäjä vastasi jo seuraavana päivänä. Hakemani paikka oli jo täytetty, mutta toiseen tiimiin etsittiin vielä datainsinööriä. Hän yhdisti minut tiimin esihenkilöön ja lopulta nappasin paikan. Postilla oltiin alusta asti kannustavia ja nähtiin motivaationi. Olen siitä todella kiitollinen. Työskentelin datainsinöörinä kolme vuotta, kunnes lähdin hetkeksi töihin toisaalle. Kollegani kuitenkin houkutteli minut puolentoista vuoden jälkeen takaisin Postille. Palasin Senior Data Engineerin rooliin, ja alle vuoden päästä minut valittiin vetämään koko 20 hengen Data & Platform -tiimiä. Nyt toimin Postin data-alustan omistajana ja esihenkilönä tiimilleni. Eteneminen tähän positioon on varmasti suurin saavutukseni urallani tähän mennessä, vaikka en osannut sitä odottaa tai suunnitella. Tiimiläisten yksilöllinen ja empaattinen kohtaaminen sekä erilaisten skenaarioiden ymmärtäminen samanaikaisesti on tarjonnut itselleni aivan uudenlaisia haasteita. Koen olevani onnekas, että Postilla olen kohdannut kollegoita ja esihenkilöitä, jotka ovat auttaneet minua urallani eteenpäin – aina minut rekrytoineesta varhaisjakelun päälliköstä tähän päivään saakka. Minua on kannustettu ottamaan omistajuutta ja rakentamaan sitä kautta itseluottamustani, ja ohjattu eteenpäin sellaisille henkilöille, jotka voisivat olla minulle avuksi urani seuraavalla askeleella.

Arnob Khanin 5 syytä, miksi IT- ja data-asiantuntijan kannattaa harkita Postia työpaikkana:

1. Pääset näkemään datan ja teknologioiden jokaisen puolen. "Postin kokoisessa organisaatiossa altistuu väistämättä lähes kaikelle, mihin data-analytiikan alalla voi tulla vastaan, legacy datasta state-of-art–teknologioihin." 2. Mielenkiintoinen työ datan ja liiketoiminnan taitekohdassa. "Täällä pääsee vaikuttamaan läheisesti siihen, millaista lisäarvoa data tarjoaa liiketoiminnalle. Tämä tarjoaa äärimmäisen hyvän oppimisympäristön alasta innostuneelle." 3. Mahdollisuudet kasvaa ja verkostoitua teknologiaosaajana. "Postilla on laaja yhteisö teknologia-asiantuntijoita Suomessa ja Baltiassa. Kansainvälisen verkoston kesken vaihdetaan ajatuksia ja ratkotaan ongelmia yhdessä." 4. Urakehitys ei rajoitu yhteen spesifiin osaamisalueeseen. "Suuri organisaatio tarjoaa urapolkumahdollisuuksia, jotka eivät ole kiveen hakattuja. Esimerkiksi datainsinööristä voi hyvin edetä vaikkapa liiketoimintojen johtotehtäviin." 5. Työ koskettaa miljoonia ihmisiä. "Postin kaltaisella toimijalla on hallussaan valtava määrä dataa. Yhdelläkin työtehtävällä voi olla konkreettinen vaikutus useamman miljoonan ihmisen arkeen." Uratarina on toteutettu yhteistyössä Duunitorin kanssa. Kirjoittaja: Janita Lindström. Kuva: Fredrik Bäckman.