Maija Reentilän kesätyöstä alkanut ura Postilla on jatkunut jo 15 vuotta. Matkan varrella elämä on pakottanut tarkastelemaan työtä uudesta näkökulmasta – ja tehnyt joustavuudesta arjen keskeisen osan.
Puhelin soi kesken työpäivän, ja Maija Reentilä vastaa heti. Nopea reagointi kuuluu hänen työhönsä sosiaalisen median parissa – ja sama valmius on tuttua myös kotona.
Erityislapsen vanhempana arki voi muuttua hetkessä. Siksi työn joustavuus ei ole vain etu, vaan edellytys toimivalle arjelle.
”Voin olla sekä vanhempi että asiantuntija samana päivänä. Se ei ole itsestäänselvyys”, hän sanoo.
Reentilän ura ei ole rakentunut valmiin suunnitelman varaan, vaan muotoutunut elämäntilanteiden mukana. Kolme käännekohtaa nousee ylitse muiden.
1. Ravintola-alalta uuteen suuntaan
Ennen alanvaihtoa Reentilä työskenteli ravintola-alalla. Työssä oli kaikki, mistä hän piti: vauhtia, ihmisiä ja mahdollisuuksia kehittyä.
Sitten hänestä tuli äiti.
Vuorotyö vei iltoihin ja viikonloppuihin. Kun hän tuli kotiin, lapset olivat usein jo nukkumassa.
”Istuin yksin hiljaisessa keittiössä. Päivä oli ohi ennen kuin ehdin olla siinä mukana.”
Aluksi hän ajatteli tilanteen olevan ohimenevä. Vähitellen kävi selväksi, ettei kyse ollut vain ruuhkavuosista, vaan siitä, ettei työn rytmi enää sopinut siihen elämään, jota hän halusi elää.
”Rakastin ravintola-alaa, mutta kaipasin työtä, joka mahtuu arkeen, eikä toisin päin.”
Ystävän suosituksesta hän haki Postin asiakaspalveluun kesätöihin vuonna 2011. Muutos tuntui heti suurelta.
Työ toi arkeen kaivattua säännöllisyyttä.
”Se mahdollisti laadukkaamman perhe-elämän ja ihan toisenlaisen arjen.”
Työ asiakasneuvojana opetti nopeasti, miten laaja kokonaisuus Posti on ja mitä kaikkea asiakkaan kokemuksen taakse kätkeytyy. Siitä muodostui perusta, jolle ura myöhemmin rakentui.
2. Kun elämä yllätti – työn merkitys muuttui
Myöhemmin elämä pysäytti uudella tavalla.
Perheessä oli jo aiemmin erityisen tuen tarpeita, mutta tilanne muuttui, kun kuopuksella todettiin diabetes.
Arki meni uusiksi yhdessä hetkessä. Erityislapsen kohdalla vastuu ei siirry vähitellen lapselle samalla tavalla kuin monissa muissa perheissä.
”Tuollaisessa tilanteessa ei mieti työtä, vaan sitä, miten elämä järjestyy.”
Reentilä jäi kolmeksi viikoksi pois töistä. Hän muistaa yhä tarkasti esihenkilönsä sanat.
”Minulle sanottiin, että nyt tärkeintä on hoitaa tilanne kotona ja opetella diabeteshoito. Sen jälkeen katsotaan yhdessä, miten työ sovitetaan arkeen.”
Kokemus jäi mieleen.
”Minun ei tarvinnut kantaa kaikkea yksin. Se oli ratkaisevaa.”
Siinä hetkessä konkretisoitui, mitä työpaikan tuki tarkoittaa. Joustavuus ei ollut erityiskohtelua, vaan mahdollisuus hoitaa välttämättömät asiat ja tehdä silti työnsä hyvin.
”Nykyään arki on ennakoitavampaa, terveyskäynnit ovat etukäteen suunniteltuja ja aikataulutettuja. Voin aloittaa sinä päivänä hieman aikaisemmin, tai jatkaa päivää.”
3. Ison talon uramahdollisuudet
Vuosien varrella Reentilän työnkuva muuttui samaan tahtiin, kun sosiaalisen median rooli asiakaspalvelussa kasvoi. Kun ensimmäiset somekanavat perustettiin, hän pääsi mukaan.
”Pidin jo silloin kirjoittamisesta ja viihdyin sosiaalisessa mediassa. Esihenkilö huomasi sen ja tarjosi siihen liittyviä tehtäviä.”
Asiakaspalvelussa Reentilä tutustui Postin palveluihin, prosesseihin ja asiakkaiden arkeen – ja tästä kertyi osaamista, josta tuli myöhemmin tärkeä etu.
”Meidän pitää tietää, mikä on vika ja mikä on ominaisuus. Mitä pahoitellaan ja mistä olisi hyvä kertoa lisää.”
Rooli kasvoi vähitellen asiakaspalvelutehtävistä asiakaspalveluun somekanavissa, siitä edelleen yleiseen dialogiin yhä useammalla somealustalla ja myös kollegoiden ohjaamiseen someasioissa. Kyse ei ollut yhdestä loikasta, vaan suunnasta, joka tarkentui työn mukana.
”Tämä oli tosi symbioottista. Minä olin aktiivinen, ja esihenkilöillä oli myös tutka päällä.”
Nykyään Reentilän työ on erittäin monipuolista ja vaihtelevaa.
”Tavalla tai toisella se liittyy aina Postin sosiaaliseen mediaan, olipa kyseessä kommentteihin vastaamista, kouluttamista, materiaalien suunnittelua ja tuottamista, kehitystyötä tai raportointia. Viikkoon mahtuu monenlaista.”
Työ vaatii pelisilmää. Kaikkeen ei kannata tarttua, mutta joihinkin tilanteisiin on reagoitava nopeasti ja harkiten. Samalla tehtävänä on auttaa muitakin onnistumaan.
”On tärkeää, että ihmiset uskaltavat tuoda omaa ääntään esiin. Se tekee viestinnästä aidompaa.”
Työn pitää mahtua elämään
Kun Reentilä katsoo uraansa taaksepäin, yksi asia korostuu.
”En suunnitellut tästä uraa. Se muotoutui ajan myötä, kun suunta löytyi askel kerrallaan saman talon sisällä.”
Työ on tärkeä osa elämää, mutta ei siitä irrallinen.
Nykyisin kokonaisuus on tasapainoisempi, vaikka päivät voivat edelleen muuttua nopeasti. Työn ja muun elämän väliin ei tarvitse rakentaa muuria.
”Työn joustavuuden arvon ymmärtää vain silloin, kun sitä todella tarvitsee.”
Uratarina on toteutettu yhteistyössä Duunitorin kanssa. Kirjoittaja: Janette Rosi. Kuvat: Simo Vilhunen.