Helmikuussa merkkejä myös jugendista, säätä ennustavista eläimistä ja kirjankustannuksesta
Helmikuun 27. päivänä ilmestyy kahdeksan uutta 1. luokan ikipostimerkkiä neljässä eri julkaisussa. Julkaisut ovat Minun pääsiäiseni, Kirjankustannus 150 v, Sadetta vai poutaa ja Hajuherne. Lisäksi tuolloin ilmestyy jugendaiheinen postimerkki, joka on arvoltaan 1,05 euroa.
Minun pääsiäiseni -postimerkin on ideoinut Helsingin ortodoksisen seurakunnan pastori Mitro Repo, isä Mitro, ja sen postimerkiksi toteuttanut Aino-Maija Metsola. Postimerkin kuva-aiheina ovat ortodoksisen papin käyttämä kolmihaarainen kynttelikkö sekä miniatyyriemalimaalaus, jossa on kuvattu ellipsimandorlaan ylösnoussut Kristus ja enkeli. Esineet on kuvannut Oskari Hellman.
Ortodokseille pääsiäinen on kirkkovuoden suurin juhla: valo voittaa pimeyden, elämä kuoleman.
– Ortodoksien pääsiäisyöpalvelus alkaa kolmihaaraisen tuohuksen sytyttämisellä tarkalleen puolilta yön kolmannen päivän alkaessa, kertoo isä Mitro. – Kolme tuohusta kuvaa ylösnousemusihmettä ja Pyhää Kolminaisuutta. Tuohuksen liekki ymmärretään rukousliekiksi, hän jatkaa. Ortodoksipappi käyttää kolmihaaraista kynttelikköä koko pääsiäiskauden ajan aina Helatorstaihin asti.
Postimerkkiin kuvattu kynttelikkö kuuluu Helsingin Uspenskin katedraalin kokoelmiin. Postimerkin alareunaan kuvattu viiniköynnösornamentti on Uspenskin katedraalin Kuninkaan ovista, jotka kuvaavat Paratiisin Portteja. Ovet avataan pääsiäisyönä ja pidetään auki Helatorstaihin asti. Merkin taustan punainen väri on ortodoksien liturgisena värinä pääsiäisestä Helluntaihin.
Suomalainen kirjankustannustoiminta juhlii.
Suomen Kustannusyhdistys ry, suomalaisten kirjankustantajien yhteistyö- ja edunvalvontajärjestö täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Tapahtumaa juhlistetaan erikoispostimerkillä, joka koostuu kolmesta taideteoksesta. Jokaisessa teoksessa kuvataan lukemista.
– Kustannustoiminnan miehistä professori- ja patruunavetoista ensimmäistä viittäkymmentä vuotta kuvaamaan valikoitui itseoikeutetusti Eero Järnefeltin (1863–1937)
maalaus Maisteri Carl Gustaf Swan työpöytänsä ääressä (1889), kertoo postimerkin suunnittelija, Teemu Lipasti. Keskimmäiseksi kuvaksi hän valitsi Helene Schjerfbeckin (1862–1946) herkän työn Lukevat tytöt (1907). – Teos tässä yhteydessä edustaa, ei ainoastaan maalaustaiteen rohkeaa modernismia, vaan myös vuosisadan vaihteen ja sen ensi vuosikymmenten lukuisia rohkeita naiskirjailijoita, suunnittelija tähdentää. Molemmat teokset kuuluvat Valtion taidemuseo Ateneumin kokoelmiin. Teokset on kuvannut Hannu Aaltonen, Kuvataiteen keskusarkistosta. Kolmanteen kuvaan Teemu Lipasti halusi nykynuorisoa. Hän päätyi opiskelija Susanna Mukkalan tekemään kuvituskuvaan lukevista lapsista, jonka hän sai muokata haluamallaan tavalla.
– Modernisoin kuvan edustamaan mosaiikkimaista nykyistä kustannuskenttää ja aikaamme yleisemminkin, kertoo Teemu Lipasti.
”Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta”
Etana, pääskynen, sammakko, lammas ja ahven ennustavat säätä uudessa, 1. luokan ikipostimerkkejä sisältävässä postimerkkivihkossa. Vanhan kansanuskomuksen mukaan etana kertoo kauniista säästä näyttämällä sarvensa. Sadetta on vanha kansa osannut odottaa, jos pääskyset lentävät matalalla lähellä maata. Samoin sadetta on tiennyt se, jos lampaat hypähtelevät korkealle. Sammakosta on sanottu muun muassa: ”Kun sammakko tekee pitkiä loikkia, tulee hellettä”. Ahvenen selkäruodoistakin on katsottu säätä: jos selkäruoto on ylhäällä, on tulossa lämmin kesä.
Sadetta vai poutaa -vihko maksaa 3,50 euroa. Ennustajaeläimet on piirtänyt Sari Airola, merkkien graafisesta suunnittelusta vastaa Marjo Nygård- Niemistö.
Hajuherne-postimerkissä pistekirjoitusta
Haju- eli tuoksuherne (Lathyrus odoratus), yksivuotinen suurikukkainen köynnöskasvi, on kuva-aiheena ikipostimerkissä, jossa on näkövammaisten pistekirjoitusta. Postimerkissä on pistemerkinnöillä ”1 lk. kl.” ja merkkiarkin marginaalissa ”Suomi Finland”. Merkin taiteilija on Leena Airikkala.
Sormin luettavan pistekirjoituksen keksi ranskalainen Louis Braille vuonna 1825. Järjestelmässä on kuusi pistettä, joista voidaan muodostaa 63 erilaista pistemerkkiä kuten aakkoset ja välimerkit. Numerot muodostetaan yhdistämällä kaksi tai useampia merkkejä. Pistekirjoitusta opetetaan UNESCOn vahvistamalla päätöksellä kaikkialla maailmassa.
Pistekirjoitusta on myös kolmessa perhosaiheisessa postimerkissä, jotka ilmestyivät vuonna 1992 Suomen Punaisen Ristin postimerkkisarjassa. Näkövammaisten ammatillinen koulutus täytti tuolloin maassamme sata vuotta.
Antiikkia-postimerkkisarjassa jugendaiheinen postimerkki
Uudessa 1,05 euron arvoisessa postimerkissä kuvataan jugendtyylistä kirjoituspöytää, valaisinta (Galerie 1900) ja Arabian keraamista pöytäkelloa (Helsingin kaupunginmuseo). Taustalla näkyvä seinä on tapetoitu Wiener-jugend -tapetilla (Tapettitalo). Merkin on suunnitellut Pekka Piippo. Valokuvan pöydästä otti Annmarie Kääriäinen. Tarrapohjainen postimerkki ilmestyy 10 merkin arkissa.
Vuonna 2007 alkaneessa Antiikkia-postimerkkisarjassa on aiemmin ilmestynyt kaksi postimerkkiä. Merkeissä esitellään empireä ja funktionalismia.
Jugend vallitsi Euroopassa noin 1890–1915. Tyylistä käytetään Ranskassa nimitystä ”l’ art noveau” ja Englannissa ” modern style”. Suuntaus kukoisti erityisesti arkkitehtuurissa, sisustussuunnittelussa, taideteollisuudessa ja julistetaiteessa. Tyypillistä sille olivat rikas ornamentiikka, kaarevat linjat ja kasviaiheet. Suomessa jugendia sävytti kansallisromantiikka ja karelianismi.
Lisätietoja postimerkeistä:
Postimerkkikeskus, johtaja Markku Penttinen, puh.020 451 5519, markku.penttinen@posti.fi, teknisistä tiedoista: tuotepäällikkö Petri Pohjolainen, puh. 020 451 5572, petri.pohjolainen@posti.fi ja tuotekonsultti Tommi Kantola, puh. 020 451 5531, tommi.kantola@posti.fi.
